Vaikea, vaikeampi, Suomen Tulli

Kun nyt on nämä norminpurkutalkoot, niin kerronpa yhden paikan, josta voisi mielestäni aloittaa: Suomen Tulli. Kerronpa myös, miksi olen sitä mieltä.

Sain tässä taannoin Tullilta lapun, jossa kerrottiin, että olen saanut paketin Sveitsistä ja että kaikista EU:n ulkopuolelta tulleista lähetyksistä pitää maksaa vero, jos niiden arvo ylittää 22 euroa. Lapussa oli myös maininta, että jos olen sitä mieltä, että veroa ei pidä maksaa, voisin soittaa numeroon xxx xxx xxxx.

Mitä tekee kansalainen? No, en tiennyt lähetyksen arvoa, koska kyseessä oli paketti, joka oli lähetetty minulle pyytämättä ja tilaamatta, joten oletin automaattisesti, että verot on maksettava. Niinpä ajoin Tampereen Sarankulmaan Tullin toimipisteeseen (45 km suuntaansa) tekemään tulliselvitystä, niin kuin lapussa käskettiin.

Tullissa oli töissä pleksiseinien takana kolme virkailijaa – salissa ei ollut yhtään asiakasta. Koska kukaan virkailijoista ei reagoinut mitenkään sisääntullessani, otin vuoronumeron ja jäin hiirenhiljaiseen saliin odottamaan vuoroani (!). Kun summeri soi, astelin tiskille, ojensin saamani kirjeen virkailijalle ja sanoin tulleeni tekemään tulliselvityksen.
Virkailija: Minkä arvoinen tämä lähetys on?
Minä: En tiedä, se on lahja.
V: No sinun täytyy selvittää lähetyksen arvo.
M: Miksi? Sehän lukee siinä paketin päällä olevassa pakettikortissa, jonka lähettäjä on täyttänyt.
V: Mutta ei se paketti täällä ole, se on Vantaalla.
M: Okei, no voitteko te soittaa sinne Vantaalle ja kysyä sitä?
V: Eihän se meidän paketti ole, se on sinun paketti, joten sinun pitää selvittää se.
M: Mutta kun se lukee siinä pakettikortissa!
V: Mutta kun ei se paketti ole täällä!!
M: Siis olenko mä ymmärtänyt oikein? Te otatte haltuunne mulle lähetetyn paketin ja sitten mun pitää selvittää teille sen paketin arvo, vaikka te tiedätte sen jo? Eihän tässä ole mitään järkeä?!
V: Mistä me se tiedetään, onko se pakettikorttiin merkitty arvo oikeasti sen paketin arvo.
M: No miksi te sitten kuvittelette, että se paketin lähettäjä kertois mulle sen todellisen arvon?? Kai teillä nyt on joku käsitys sen paketin arvosta, kun mä kerta olen saanut tällaisen kirjeen? Ette kai Tulli muuten olis sitä pakettia ottanut, jos se olis joku alle 22 euron arvoinen lähetys.
V: No itse asiassa lahjoissa se raja on 45 euroa.
M: Aha. No miksei sitä lue tässä lapussa? Ja miksi asiakkaan pitää tehdä teidän työt?
V: No näin se nyt vain menee. Me tehdään vain sitä työtä, joka meille on määrätty.
M: No mistä teille sitten oikein maksetaan, jos asiakkaan tarvitsee tehdä teidän työt teidän puolesta??
V: Sun täytyy ottaa yhteyttä sun omaan kansanedustajaan ja kysyä siltä.

Tässä vaiheessa mä soitin puhelun paketin lähettäjälle – ei vastausta.
Pienen ulkoilutauon jälkeen palasin takaisin, otin vuoronumeron, odotin vuoroani(!) ja pääsin summerin soidessa takaisin samalle virkailijalle.
M: Sen paketin arvo on 2 euroa.
V: 2 euroa??!?!?!
M: Juu.
V: No sitten sun pitää soittaa tähän lapussa mainittuun numeroon. Kun tässä sanotaan, että jos ei tarvii maksaa veroa, niin soittakaa tähän.
M: No ettekö te voi merkitä sitä arvoa johonkin?
V: Edelleenkään se ei ole meidän paketti. Se on sun paketti, joten se on sun velvollisuus.
M: Tässä lapussa lukee, että tulliselvityksen voi tehdä joko netissä tai Tullin toimipisteessä. Mä oon nyt tässä.
V: Niin mutta kun sen arvo on alle sen 45 euroa niin tulliselvitystä ei tarvii tehdä, vaan sun täytyy soittaa tähän numeroon.
M: Siis te ette voi tässä merkitä sitä?? Tai te ette voi soittaa tähän numeroon ja kertoa sitä arvoa?
V: Ei. Ei se ole meidän tehtävä.

Astelin ulos Tullista erinäisten Neuvostoliittoon viittaavien manausten saattelemana. Autosta soitin sitten lapussa mainittuun numeroon.
”Pimpelipom-meillä on ruuhkaa-voit jättää soittopyynnön-pimpelipom…” Kaikilla kotimaisilla. Jätin soittopyynnön.
Hetken päästä tulee puhelu.
Puhelinnainen: Tullista hei. Olit jättänyt soittopyynnön.
Minä (ilahtuneena): Juu! Kun mulle on tullut tällainen lähetys, joka on lahja ja jonka arvo on alle 45 euroa, niin voitteko te lähettää sen mulle?
P: Joo. Sun täytyy lähettää sähköpostia tonne [email protected] -osoitteeseen ja pyytää niitä vapauttamaan se lähetys postin kuljetettavaksi.
M: A-N-T-E-E-K-S??!??!?!
P: Niin, laita sähköpostia tonne lentopostiät….
M: Mä oon nyt autossa eikä mulla ole tässä mahdollisuutta lähetellä mitään sähköpostia. Sitäpaitsi tässä lapussa sanotaan, että pitää soittaa tähän numeroon.
P: Joo mutta sun täytyy lähettää se sähköposti.
M: Etkö sä ole Tullissa töissä?
P: Juu.
M: No etkö sä voi sinne teidän järjestelmään jotenkin merkata, että sen lähetyksen voi vapauttaa, kun kuitenkin samassa lafkassa oot töissä?
P: En voi, kun mä vaan annan ohjeita.
Löin luurin kiinni ja huusin.

No. Mä sain sen sähköpostin lähetettyä, sain vastauksen suht nopeasti ja paketti tuli paikalliseen Saleen, koska meillä ei ole Postia (ajoin 15 km suuntaansa hakemaan sen), ja sain syntymäpäivälahjani.

Mun kysymys Sipilälle tai who-ever kuuluu: Miksei siinä lapussa, joka mulle lähetettiin, voitu kertoa alunperinkin, että
a) lahjan saajan velvollisuus on selvittää saamansa lahjan arvo. Jos se on alle 45 euroa, niin
b) lahjan saajan velvollisuus on laittaa sähköpostia osoitteeseen [email protected] ja pyytää niitä vapauttamaan lähetys Postin kuljetettavaksi.

Ja:
c) miten ihmeessä on mahdollista, että meillä on varaa pitää Tullissa töissä ihmisiä, joiden tehtävä on vain ANTAA OHJEITA?? Miten niin muka kumpikaan niistä ihmisistä, niistä TULLIN TYÖNTEKIJÖISTÄ, joiden kanssa asioin, ei olisi voinut merkata sinne johonkin niiden systeemeihin, että tän paketin voi lähettää vastaanottajalle??

Niin että kyllä tuli tarpeeseen se värityskirja.

– Pilkunviilaaja

(Oletko nähnyt, kuullut tai joutunut itse olemaan oman elämäsi Indiana Jones Suomen lupaviidakossa? Kirjoita meille, me kerromme tarinasi.)

  • Artti Niemelä

    Mitäpä tuollaisia ihmettelet, mehän olemme Sipilän Suomessa!

  • Mika Ruotsalainen

    No entäs sitten kun se tavara pitäisi oikeasti tullata ja maksaa, siinä kohtaa homma menee vasta vaikeaksi.
    Tullatessa pitää tietää mm. minkälaiseen pakkaukseen tavara on pakattu – mistä minä voisin tietää miten ne on sen kiinassa pakanneet, paketti seisoi Helsingissä lentotullissa, siellähän ne näki minkälainen paketti on kyseessä mutta onhan se hauskempaa kun saaja laitetaan arvuuttelemaan että miten se on pakattu kun ei ole koskaan paketita nähnytkään. Sitten toinen erittäin hauska juttu on etsiä sille taric nimikkeistöstä se tullausnimike, sehän lähtee ihan loogisesti, että esim. kuulalaakeri menee pääluokan XVI jakso ”KONEET JA MEKAANISET LAITTEET; SÄHKÖLAITTEET; NIIDEN OSAT; ÄÄNEN TALLENNUS- TAI TOISTOLAITTEET, TELEVISIOKUVAN TAI -ÄÄNEN TALLENNUS- TAI TOISTOLAITTEET SEKÄ TÄLLAISTEN TAVAROIDEN OSAT JA TARVIKKEET” mutta sitten sen jälkeen uidaankin jo syvissä vesissä, sillä seuraava luokka joka valitaan on: ”84 RYHMÄ YDINREAKTORIT, HÖYRYKATTILAT, KONEET JA MEKAANISET LAITTEET; NIIDEN OSAT” .. kyyyyllähän sitä ydinreaktorit on selkeesti ihan samantyyppistä tavaraa kuin kuulalaakerit.
    Toisaalta tämä tullaus on tehty niin hankalaksi että huolintafirmoille riittää takuulla töitä!

  • Pekka Peltola

    Eil homma lähti pieleen kun menit tekemään oletuksen lahjan arvosta, mikä on hieman erikoista jos et tiennyt mitään paketista?

    Jos olisit vain soittanut annettuun numeroon, ja sieltä saamasi ohjeen mukaan lähettänyt sähköpostin, asia olisi hoitunut minuutissa ja olisit kohta ollut jho matkalla Saleen pakettiasi hakemaan..

    Muutoin nuo ”etkö voi vaan merkitä sinne järjestelmään…jne”, vain amerikkalaisissa poliisisarjoissa tietokoneelta saa minkä tahansa maailman tiedot, seurantajärjestelmät, hienot kartat ymt. kahdella klikkauksella. Jollain neuvontapalvelulla ei todellakaan, toivottavasti, ole mitään jumala-oikeuksia tullin järjestelmiin minne pystyisi tuosta vain tullaukset suorittamaan, joskus se vain on niin että pitää vähän käyttää itsekin päätään eikä vain sysätä muiden vastuulle kaikkea.