Työvoimatoimisto sanoi EI!

Elämässä pitää olla jännitystä, onneksi on työvoimatoimisto! Jätetään se ennakointi liikenteeseen…

Olin ollut vakituisessa työsuhteessa noin vuoden verran yrityksessä, joka lupaili töihini myös jatkoa työsuhteeni ollessa loppusuoralla. Tein samalla myös toista työtä, mutta se oli luonteeltaan keikkatyö ja tiesin sen tarkan loppumisajankohdan. Noin kaksi viikkoa ennen vakituisen työsopimukseni loppumista pöytään lyötiin täysin luvatusta poikkeavat ehdot, joilla työni olisivat voineet jatkua. En voinut hyväksyä ehtoja, joten lähdin ja jäin tämän keikkatyön varaan.

Jatkoin keikkatöissä, mutta koska tiesin niiden loppumisajankohdan päivän tarkkuudella, päätin ottaa yhteyttä työvoimatoimistoon ja hoitaa asioitani kuntoon jo ennakkoon. Esitin asiani niin selkeästi kuin osasin: Olin keikkatyön varassa, joiden loppumispäivämäärän tiesin tarkalleen. Halusin toimittaa hyvissä ajoin kaiken tarvittavan aineiston asian käsittelyni edistämiseksi, jotta työttömäksi jäädessä olisi sitten helpompi keskittyä uusien töiden etsimiseen. Vanhasta kokemuksesta tiesin, että “uusintakierroksia” saattaisi olla odotettavissa.

Sain kuitenkin suoran vastauksen: Se ei onnistu. Työvoimatoimisto ei näilläkään tiedoilla voinut kirjata minua ”ennakkoon työttömäksi.” Moneen otteeseen varmistin, että eikö edes sillä hetkellä olemassa olevien dokumenttien lähettämisen ja tarkistamisen olisi voinut aloittaa hyvissä ajoin, ennen kun tilanteeni on akuutti. Vastaus oli edelleen: Ei. Minulle luvattiin kuitenkin soittaa heti seuraavana päivänä kun työni todella loppuvat…

Tein tiedossa olleet keikkatyöt, ja odotin soittoa. Soittoa ei kuulunut. Yritin seuraavien päivien aikana saada ihmisiä kiinni, välillä jouduin ”Yhdistän asianne eteenpäin, hetkinen!” -limboon, jonka päätteeksi yhteys katkesi ja välillä kuuntelin vain automaattinauhoituksia.

Kun vihdoin pääsin asiassa eteenpäin, kohdalleni sattui mielestäni turhankin innokas käsittelijä. Hän esimerkiksi soitteli läpi vanhoja työnantajiani ja vaati jatkuvasti mitä ihmeellisempiä selvityksiä ajastani ennen työttömyyttä. Olin mm. harrastanut musiikkia nuoruudessani ja saanut teostokorvauksia. Kyllä, verojen jälkeen noin korilliseen olutta riittävän summan! Myös tämä täytyi selvittää, etten tässä nyt yritä rikkaana muusikkona käyttää systeemiä hyväkseni. Muuten hyvä, mutta rokkitähteyden ajoista oli kuitenkin tässä vaiheessa kulunut jo miltei kymmenen vuotta.

Toimiston ihmiset taisivat saada myös silkkaa tyydytystä, kun vahingossa kerroin pohtivani yrittäjäksi ryhtymistä. Tämän seurauksena sain hetken jännittää, saanko tälle todelliselle työttömyysajalleni minkäänlaista tukea. Tarina sai kuitenkin onnellisen lopun, jos niin voidaan tässä yhteydessä sanoa. Asioideni käsittely kesti kuitenkin miltei yhtä kauan, kuin mitä jäljellä ollut keikkatyöaikani – aika, jolloin olisin voinut näitä asioita pyöritellä ilman jatkuvaa stressiä vuokrista ja laskuista lähestyvine eräpäivineen…

Säännöt on sääntöjä, ja ohjeiden mukaanhan nämäkin virastoihmiset joutuvat varmasti toimimaan. Jäin silti ihmettelemään, eikö tätäkin olisi voitu hoitaa ennakoiden ja joustavasti molempien osapuolten kannalta?

– Aina saa pelätä