Se on pienestä kii

Tarina nuoresta, joka saa työ- ja elämänkokemusta yhteishintaan! Toki vähän edullisemmallakin diilillä olisi voitu tässä tapauksessa mennä.

Tein nuorena tyttönä kuvaustöitä muutamaankin eri osoitteeseen, tilanteeni oli siis varsin hyvä. Oli täysipäiväinen työ, sekä sitten varsin aktiivista freelancer-keikkaa siinä sivussa paikalliselle lehtitoimitukselle.

Päätoimista työtä oli jatkunut jo useamman vuoden. Aloittaessani kyseessä piti olla vain muutaman kuukauden pesti, mitä sitten lopulta jatkettiin koko ajan pidemmillä määräaikaisuuksilla. Olin hakenut alani liittoon jäseneksi, mutta täysipäiväistä työpaikkaani ei laskettu ”alan työpaikaksi” joten hakemustani ei hyväksytty. Ajan saatossa koko homma unohtui ja mikäs siinä, töitä kun oli.

Jossain vaiheessa puheet töiden jatkumisesta alkoivat kuitenkin olemaan varsin epäilys-sävytteisiä, ja työtuntimääriäni alettiin karsia. Vasta tässä vaiheessa, oltuani jo useamman vuoden katkeamattomassa työsuhteessa, heräsin todellisuuteen ja kuulin suomalaisille tutun kirjainyhdistelmän. Kyseessä oli siis eräs työttömyyskassa, joka voisi auttaa minua työttömyyden kohdatessa. Paniikinomaisesti paperit vetämään ja töitä jatkoin toivoen, että työssäoloaikani ehtisi täyttyä ennen mahdollista työttömyyttä. Päätoimisessa työpaikassani työmäärät vähenivät koko ajan. Tämän vuoksi yritin kasvattaa työmäärääni lehtipuolella. Lopulta tuli aika, missä sopimustani ei enää vanhassa työpaikassani jatkettu, ja jäin pelkän keikkatyön varaan.

Jossain vaiheessa laskin yhteen sekä entiseen työpaikkaani, sekä lehtitoimitukseen tekemiäni ajanjaksoja ja yksittäisiä työpäiviä. Huokaisin helpotuksesta, ne riittivät täyttämään työssäoloehdon, joka vaadittiin kassaan kuulumisen ajalta työttömyyspäivärahaa hakiessa. Kun lopulta olin tilanteessa, jossa säästöt ja satunnaiset työsuoritukset eivät enää riittäneet kattamaan elinkustannuksiani, päätin hakea työttömyyspäivärahaa.

Sain karun vastauksen, työssäoloehtoni ei ollut täyttynyt eikä tästä syystä etuutta myönnettäisi. Tällä kertaa tälle toiselle työnantajalleni (lehtitoimitus) tekemiäni töitä ei katsottu ”oikeiksi työpäiviksi.” Yritin hakea muutosta päätökseen. Minulla oli kaikki tekemäni työpäivät usean kuukauden ajalta kirjattuna tarkasti sisältöineen ja tuntikirjanpitoineen, sekä tarvittavat selvitykset ja palkkakuitit. Aloin myös tässä vaiheessa itsekin tutkimaan asiaa.

Lopulta tajusin, että olin saanut kaikki palkkioni sellaisella järjestelyllä, ettei esimerkiksi lakisääteisiä maksuja palkastani (eläke- ja vakuutusmaksut) oltu tehty. Dokumenttien pohjalta käsittelijöiden tulkinta oli, että olin kuin juorulehden lukija, jolle maksetaan hänen lehdelle lähettämistään ja julkaistuista kuvista aina yksittäinen korvaus. Lopulta tämä linjaus myös piti. Näistä syistä tekemiäni työkuukausia ei voitu laskea mukaan työkertymääni.

Tiputus edellisvuosiin oli varsin raju. Siinä sitä ihmeteltiin, että mitähän ihmettä tapahtui ja mites tässä nyt sitten pärjätäänkään muutamalla satasella kuussa. Olin nuori, tietämätön ja ennen kaikkea ajattelematon. Sen vuoksi maksoin varsin kovat oppirahat. Lopulta en voi kuitenkaan muuta kuin katsoa peiliin, nämä ovat asioita jotka vain pitää selvittää ja järjestää kuntoon ennen kuin mitään lähtee tekemään.

– Oppirahasijoittaja

Selviytymisohjeita viidakkoseikkailijoille:

Turvaa selustasi, koskaan ei voi tietää mitä työelämässä tapahtuu. Lue sopimukset aina huolella, tutustu yksityiskohtiin. Kysy tyhmiä ja vaikka tarkistuta dokumentit luotettavalla henkilöllä. Mieti aina kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi – Miten olet varautunut, kuinka toimisit niissä? Älä tuudittaudu tunteeseen, kun ”just nyt” menee mukavasti, ennakkoi!

  • Getaway

    Mitenkäs tämä lupaviidakkoon liittyy sinänsä? Työnantajahan tässä on kussut kun jättänyt lakisääteiset maksut kohdallasi maksamatta. Ne kuuluu jokaiseen ”oikeaan” työpaikkaan ja ne kuuluu maksaa jokaisesta palkasta. Ei sitä työttömyyskorvausta nyt ihan ilman maksettuja vakuutusmaksuja voida alkaa jakelemaan.

  • jokuvain

    Eihän työnantaja ole kussut mitään. Työnantaja ei valvo työntekijän työtunteja vaan maksaa pelkästä työn lopputuloksesta, työntekijä työskentelee omilla välineillään ja muualla kuin työnantajan tarjoamissa tiloissa. Näiden asioiden valossa ei puhuta välttämättä työsuhteesta vaan työkorvauksesta, jolloin työnantaja tekee palkasta ennakonpidätyksen freelancer-verkortin mukaan, eikä palkasta suoriteta mitään vakuutusmaksuja, eikä niitä myöskään pidätetä palkasta. Mahtaisiko tarinan henkilö tehdä ollenkaan näitä hommia jos otetaan huomioon että palkan sivukulut ovat työnantajalle lopulta melkein 70% bruttopalkasta ja näin työnantaja joutuisi puolittamaan työstä maksettavan palkan?

  • Ville

    Joo tässäkään ei ole tapahtunut mitään vääryyttä. Kuten itse papereistasi luit, et ole ollut firman palkkalistoilla, vaan juuri freelanceri. Mainitsit sen myös alussa, joten olet ollut asiasta tietoinen. Kannattaa myös tutustua siihen mitä freelancer tarkoittaa sitten muun muassa työttömyyskassan kannalta.

    Kannattaa liittyä yleiseen työttömyyskassaan eikä noihin (hyväveli)liittoihin. Ei ole sitten ns. väärää työtä. Toki tuota freelancer-työtä ei myöskään YTK lue tuohon työssöoloehtoon, koska olet siinä enemmän yrittäjän kuin työntekijän roolissa.