#pizzagate

Mistä Pizzagatessa on kysymys?

(Taustaa: Suomen Poliisin harmaan talouden vastainen kampanja startattiin pizzerioihin kohdistuneilla epäilyillä. Kansalaisia kehoitettiin tarkkailemaan ravintolayrittäjiä, jotka tarjoavat alle kuuden euron pizzoja. Pelinavaus oli melkoisen epäonnistunut, sillä valtaosa suomalaisista koki, että harmaan talouden “suurimmat pelaajat” ovat jossain aivan muualla.)

Molemmat vanhempani ovat olleet ravintola-alan yrittäjiä. Vaikka he eivät koskaan olleet ”pitsanpyörittäjiä”, uskon että ymmärrän tilanteesta jotain.

Asia on vaikea ymmärtää ay-liikkeen ja sääntösuomen näkökulmasta, sillä moni maahanmuuttajan pitseria on yhteisökeskeisestä kulttuurista tulevan yrittäjäperheen tai sen edustajan omistama.

Toisin kuin suomalaiset keskimäärin, jotka ovat yksilökeskeisestä kulttuurista, yhteisökeskeisessä kultuurissa perheen ja suvun tehtävänä on tukea toisiaan kaikella mahdollisella tavalla. Tämä tarkoittaa, että koko mamuperheen ja suvun jäsenten odotetaan osallistuvan perheyrityksen tukemiseen, eikä yhteisen elinkeinon edistämisestä lasketa työtunteja tai makseta kiinteitä palkkoja perheenjäsenille.

Vanhempani tekivät aikoinaan 16 -tuntisia työpäiviä

Ja he tekivät ne ilman työaikalakia, koska sitä on pienyrittäminen.
Prosessin vaiheet tehtiin alussa itse; valmstelut, ruoanvalmistus, tarjoilu, tiskaus, siivous, hankinnat, jne. Myös minä olen siellä kuorinut perunoita, imuroinut, tarjoillut ja tiskannut, enkä ole siitä liiton mukaista tuntityökorvausta saanut, sillä se oli perheen elannon turvaamista eikä työtä.

Kotona syötiin sitä, mitä jäi yli ravintolasta. Ei ollut mitään hiihtolomia, syyslomia tai joululomia, koska sIlloin tehtiin töitä tai inventaarioita tai suursiivouksia. Kaikki pakolliset verot maksettiin ja kun yritys menestyi, palkattiin myös perheen ulkopuolisia työntekijöitä. Nyt vanhempani ovet jääneet eläkkeelle lähes neljänkymmenen yrittäjävuoden jälkeen.

Mistä ravintolabisnes on tehty?

Useimmat ravintola-alan yrittäjät ymmärtävät, ettei Suomessa ravintolaa kannata perustaa ellei ole a) iso määrä asiakaspaikkoja b) alkoholin myyntilupaa c) hyvää sijaintia d) tarjottavana jotain mitä ei muualta saa, e) useampaa yksikköä jotta voi neuvotella ostoalennukset tai f) elleivät yrittäjät ole valmiita tekemään paljon työtä ilman kiinteää palkkaa.

Iltaravintoloissa kate tehdään alkoholimynnillä eikä suinkaan ruoan valmistuksella. Lounaan kannattavuus on Suomessa erittäin heikko, ellei ole yli 40 asiakaspaikkaa ja/tai esim. buffa, jolloin henkilöstökulut ovat pienemmät.
Kate pelataan itse asiassa ostoilla, eli mistä saat raaka-aineet edullisesti.
Siksi harva ravintola-alan pienyritys on pelkästään lounaalla auki. Tähän liittyy myös suoraan yksiköiden ja asiakaspaikkojen määrä, työvoimakustannukset sekä siis raaka-aineet joista ruoka tehdään.

Turkkilainen pitsa/kebab-ravintoloitsija joka omistaa 2-3 ravintolaa ei pysty kilpailemaan isojen ketjuravintoloiden kanssa, paitsi jos hänellä on mahdollisuus maahantuoda kuivat raaka-aineet itse esim. Turkista, ja ellei yrittäjä sekä yrittäjän perhe suostu tekemään pitkiä työpäiviä ilman kiinteää korvausta.

On suuri vääryys, että poliisi ja verottaja käytännössä syyttävät maahanmuuttajayrittäjiä vilpistä.

Eli heitä, jotka eivät saa taustansa, koulutuksensa tai kielitaitonsa takia työtä suomalaisista yrityksistä, ja ovat siksi pakotettuja joko yrittämään tai olemaan kortistossa. Näitä ihmisiä, jotka tekevät korkealla työmoraalilla 12-16 tuntisia työpäiviä tässä taloustilanteessa, syyllistetään taustansa takia Mara ry:n ”laskelmien” pohjalta ja vieläpä viranomaisten toimesta.

Mara ry:llä ei ole alan pienyrittäjien intressit mielessään, koska sen jäsenistössä valtaa käyttävät suuret yritykset, joiden intresseissä ei tietenkään ole hintakilpailu pienyrittäjä Mehmetin kanssa.

Soitin keväällä Mara ry:hyn ja kysyin onko heillä tietoa kuinka moni ravintola-alan yrittäjä tai työntekijä Suomessa on maahanmuuttaja. Vastaus oli etteivät he tiedä eivätkä ole tälläistä tietoa hankkineet.

Ruotsissa asia nähdään toisin

Soitin Visitaan (Ruotsissa vastaava) josta kerrottiin, että siellä ulkomailla syntyneiden työntekijöiden ja yrittäjien (eli mamujen) osuus HoReCa-alalla (HoReCa = Hotel Restaurant Catering) on 58% kaikista. He ovat innoissaan asiasta sillä työskentely on yhteiskuntaan integroitumisen edellytys ja tämä on loistava kanava siihen. Esim. Södertäljen alueella Ruotsin ulkopuolella syntyneiden osuus alan työvoimasta ja yrittäjistä nousee yli 90%.

HoReCa-ala on murroksessa

Se on Suomessa samanlaisessa murroksessa, kuin se aikoinaan oli Ruotsissakin. Maahanmuuttajien kasvava osuus myös tarkoittaa paikaillisille tukku-toimijoille, ravintolaketjuille ja elintarviketeollisuudelle kilpailua, sillä Mehmet voi tilata riisinsä kebab-ravintolaansa suoraan Ahmdedilta Turkista, ja saada tällöin hinta-edun ostoista.

Laki täytyy olla kaikille sama, ja sitä pitää ylläpitää ja väärinkäytöksistä rangaista, mutta jos yhtä ryhmää ratsataan taustansa takia, se on rakenteellista rasismia.

Pari kysymystä, joita kannattaa miettiä on:
– Miksi poliisi ja verottaja pyytävät ilmiantoja, vaikka heillä on kaikkien suomalaisten yritysten vero- ja tilintarkastustiedot tiedossa?
– Kenen intresseissä on, ettei pitsan hinta tipu liian alas?
– Voisiko nämä yhteiskunnan resurssit käyttää paremmin esim. veroja välttelevien suuryritysten tutkimiseen?

 

– www.kulttuurialy.fi

(Julkaistu kirjoittajan luvalla, juttua muokattu lupaviidakko-sivustolle sopivaksi.)