Pakollista vapaaehtoisuutta

Se on kovaa työtä, kun hakee työtä. Lue Markon tarina siitä, kuinka luottamus työvoimapalveluihin mureni.

Kävin työvoimapoliittista kurssia, jonka aiheena oli ”Kuinka laadin erottuvan ansioluettelon ja työhakemuksen”, joka oli suunnattu akateemisille työttömille ja työttömyysuhan alaisille. Kurssi oli minulle jo viides vastaava laatuaan.

 

Kurssin infotilaisuudessa kurssista vastaava työvoimavirkailija kävi kertomassa opintososiaalisista etuuksista ja kurssin kulusta. Hän kertoi siinä yhteydessä kurssiin liittyvästä vapaaehtoisesta työharjoittelusta kaikkien noin 20 osallistujan kuullen ja yksi päällimmäisistä kysymyksistä kuului, tuleeko karenssia, jos ei suorita harjoittelua. Ei pitänyt tulla.

 

Oma tavoitteeni kurssilla oli edistää omaa elämääni lähtemällä EURES-työnhakumatkalle Saksaan kurssin jälkeen. Tämä asia kirjattiin työllistymissuunnitelmaan ja pidin siitä suullisen esityksen kurssitovereilleni. Olin suunnitellut tätä projektia kokonaisen vuoden ja siis paljon ennen tätä kurssia. Minulla oli projektissani paljon rahaa kiinni ja näin suuren vaivan sen eteen.

 

Pahaksi onneksi hain joitakin työharjoittelupaikkoja, jos sattuisin löytämään jotain sellaista, joka tukisi suunnitelmiani. Kyselin myös paikkaa eräästä julkishallinnon organisaatiosta, jossa olin työskennellyt aikaisemmin. Jotain alustavasti sovittiin. Peruin suunnitelman, koska alustava työnkuvani muuttui. Koska harjoittelujakson piti olla vapaaehtoinen, niin sillähän ei pitänyt olla mitään merkitystä.

 

Kurssivastaava kirjoitti minulle sähköpostia, jossa hän kirjoitti minulle että saan tästä syystä karenssia, koska olen ”kieltäytynyt työstä”. Puhelimessa hän kertoi lisäksi, että työvoimapoliittisten sääntöjen mukaan en voisi hakea toista paikkaa enkä näin ollen korjata tilannetta, vaikka uusi paikka olisi ollut järjestettävissä. Nöyrryin vielä ”neuvottelemaan” siitä paikasta, josta mukamas olin kieltäytynyt, kuten pyydettiin. Toista tilaisuutta ei järjestynyt. Puheterapeuttini lohdutti, että silloinhan se on yrityksen syy ja minä olin tehnyt osuuteni. Valitettavasti hän oli väärässä! Minusta tehtiin syyllinen käyttäen ilmaisua ”oma syy”. Jälkeenpäin selvisi, ettei kurssivastaavan mainitsemia sääntöjä ollut olemassakaan. Tähän hän puolustautui siten, ettei mukamas voinut todistaa hänen näin sanoneen.

 

Työvoimatoimiston sanaan ei siis voi luottaa. Työharjoittelu menee työllistymisen edelle ja byrokratia on tärkeämpi kuin edistää omaa projektia. Valitin asiastani useampaan eri paikkaan, mutta valitukset eivät edenneet, vaikka lain vaatima kirjallinen sopimus työharjoittelusta puuttui. Ei siis ollut olemassa sopimusta, ei perumista, ei kieltäytymistä eikä ”omaa syytä”. Mitä tästä opin? Työnhakija ei saa olla oma-aloitteinen ja aktiivinen, koska se on rangaistavaa!

 

– Marko

  • F1 Dio

    Juurikin näin se menee. Tämän toimiston mielivalta on jo aika pöyristyttävää ja rikkoo lakia kaikessa muodossaan. Oikeusasiamiehelle kantelu vaan vetämään tommosesta mielivallasta!