”Montas eläintä sulla on?”

Kun elämäsi eläimistä kasvaakin yht’äkkiä farmi.

Jäin työttömäksi muutama vuosi sitten, kaikki hoitui alkuun ihan normaalisti Kelan ja työkkärin kanssa, molempiin selvitykset ja työnhaku rullaamaan. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta, no kyllä, todellakin kuulostaa.

Muutaman kuukauden jälkeen kun olin saanut tukia, sainkin yhtäkkiä ilmoituksen että tukeni laskevat huomattavasti ja loppusummaksi jäisi huikeat 60€. Syynä tähän oli se, että omistin Kelan mukaan maatilan, karjaa sekä metsäpalstan. Ensireaktioni taisi olla aika sanatarkasti ”Mitähän v… nyt taas”. Alkoi pitkällinen puhelinrumba, jonka aikana en saanut mitään selville, en sitä, mistä moiset tiedot olivat tulleet, saati sitä, että missä tämä omistamani farmi ja sen eläimet ja muut sijaitsevat. Olen ikäni asunut kaupungissa, eikä perheelläni ole koskaan ollut maatilaa, lehmiä, eikä muutakaan. Paitsi koiria ja kaneja. Isäni omistaa metsää pienen palan, mutta minä en liity siihen millään tavalla.

Lähdin sitten virastokierrokselle selvittämään asiaa ja sain noin 40 sivua täytettävää, siinä niitä täyttäessäni mietin että voiko tämä enää pahentua tästä. No ilmeisesti voi. Palautettuani paperit, minulle ilmoitettiin, etten voi itse aikuisena ihmisenä (silloin 26 v.) tehdä tätä selvitystä tai sen osaa, vaan minun piti pyytää vanhempiani selvittämään se puolestani. Tässä vaiheessa alkoi kiehua enemmän kuin oli luvallista.

Laitoin sitten 60 vuotiaan äitini asioimaan Kelaan. Sieltä hänelle kerrottiin, että hän ei voi tehdä asiaan oikaisua, vaan minun pitäisi tulla paikalle itse. Kelan vierailuni ja 40 sivuisen selvityksen jälkeen asia vain katosi, en koskaan saanut selvitystä mistä tuo maatila ja sen eläimet sekä omistamani hillitön metsäpala olivat tietoihini ilmestyneet.

 

(Terveiset kirjoittajalle ylläpidolta: Rakensimme vasta sivuja kun olit lähettänyt meille tarinasi, tämän vuoksi se oli mennyt meiltä täysin ohi! Onneksi löysimme sen lopulta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.)