Kouluelämää vai elämän koulua

Ei oppi ojaan kaada, mutta veneen alle se voi nykypäivänä viedä…

(Taustaa: Julkaistu kirjoittajan luvalla. Facebook-päivityksen yhteydessä Kalle oli julkaissut kuvakaappauksen tilitapahtumastaan.)

Tässä näette katkelman tiliotteeltani. Mitä kuvassa siis esiintyykään? Kuvahan on kuitti siitä rahasummasta, jonka Kela maksaa minulle kuukausittain, jota myös opintotueksi kutsutaan. Opintotuki määräytyy osin koulutusasteen, vuokran, vanhempien tulojen (18-21 vuotiailla?), sekä muiden minulle tuntemattomien syiden perusteella. Tämän rahasumman minä saan kuukaudessa elämiseen valtiolta.

Saan ”ilmaista” rahaa, mikä siis on ongelma? Ongelmaksi itseni kohdalla on osoittautunut tuo rahasumma, jonka saan. Saan tuon 410€ joka ikinen kuukausi opiskelujeni ajalta (ammattikoulutasoinen tutkinto). Tuolla summalla minun tulisi maksaa vuokra, sekä muut laskut. Vuokra, jonka perusteella tuki on laskettu on 230€/kk. Vesi- ja sähkölaskuja minun ei tarvitse maksaa. Minulle siis jää vuokran jälkeen 180€ käytettäväksi loppukuulle. Kyllähän silläkin elää, mutta niukasti.

Minulla on tietenkin oikeus nostaa valtion takaamaa opintolainaa n. 450€/kk. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa? Saan onnettoman tuen lisäksi nostaa lainaa elämiseen, jihuu. Onneksi opiskelija saa vähentää 40% opintolainasta, jos suorittaa koulun loppuun ajallaan, paitsi että toisen asteen opiskelija ei saakaan. Saanen syyttää vanhempiani siitä, että en halua periaatteen vuoksi syödä ”kouluruokaa” velkarahalla.

Kouluruuasta päästäänkin siihen, että opiskelija saa ateriakorvauksen, paitsi… Varmaan arvanette, että saanko minä toisen asteen opiskelijana ateriakorvauksen? Ei, en saa. Enkä edes tiedä, miksi. Kurssitoverini selvittivät asiaa ja lienee helpompi ottaa kansanedustajaan yhteyttä, kuin saada kelalta rahaa ateriaa varten. Syön siis 20-25 kertaa kuukaudessa 6€ lounaan, joka tarkoittaa rahallisesti 120-150€ kuukaudessa. No voisinhan tietenkin säästää ja viipaloida kurkun kotona eväsrasiaan. Huvikseni laskeskelin joskus, paljonko kotona laitettu terveellinen lounas maksaa ja päädyin +-0 -tilanteeseen.

Joskus herää ajatus, että voisinhan minä tietenkin käydä kysäisemässä sosiaalitoimesta pientä rahallista avustusta, mutta turhaan senkin ajan käyttäisin. Penniäkään ei heru, ennen kuin opintolainat on nostettu ”tappiin”.

Onneksi työnantajani on kuitenkin mukava. Saan tehdä töitä ja tienata jokaista tukikuukautta kohti 660€, ennenkuin kela toteaa, etten tarvitse niin paljoa rahaa kuin he antavat. Tämän 660€ saan siis tienata jos teen töitä. Töitä tehdään täysipäiväisen opiskelun päälle, joka on pidemmän päälle kohtuu raskasta. Koulutukseni takia en saa olla koulupäivän aikana väsynyt, joten työn tekeminen on lähes mahdotonta. Onneksi vanhempani eivät ole minua jättäneet oman onneni nojaan, kun rahat eivät ole riittäneetkään kuun viimeisellä viikolla nuudelien ostoon.

Näin meistä taotaan Suomen tulevaisuutta ja huippuosaajia.
Tämä on vain minun tilanteeni ja pieni avautuminen omasta opiskelijaelämästä. Vielä loppuun eräs sosiaaliturvalla elävä ystäväni kiteytti tilanteeni hyvin: ”En ikinä pärjäis noin pienellä rahasummalla.”

 

– Kalle K.