Erään moottoripyörän tarina

Lassipalloa viranomaisten kanssa…

(Taustaa: Julkaistu kirjoittajan luvalla. Alkuperäinen kirjoitus Tere Sammallahden blogissa http://blogbook.fi/teresammallahti )

Vuoden 2012 toukokuussa, lähes kolmen Yhdysvalloissa töissä ja opiskelemassa viettämäni vuoden jälkeen, Haminan satamaan saapui kaikki maallinen omaisuuteni. Autoni, sen matkustamoon pakatut tavarat, sekä vuosimallin 2009 Yamaha FZ6R – Valkoinen Kuolema. Ennen VK:n ostamista syynäsin Trafin ja Tullin viranomaisohjeet äärimmäisen tarkasti läpi, sekä haastattelin sähköpostitse Trafin virkamiehen sekä erään katsastajan (näiden ja myöhempien linkkien takana sähköposteja ja viranomaisdokumentteja todisteiksi). Minulle ilmoitettujen tietojen perusteella ajoneuvojeni maahantuonti piti olla varsin yksinkertainen prosessi. Kuinka väärässä olinkaan.

…EU:n ulkopuolelta tulevan Suomeen muuttajan henkilökohtaiselle omaisuudelle eli hänen muuttotavaroilleen.” – Tullin asiakasohje 008 – Muuttotavaroiden ja muuttoajoneuvojen tuonti Suomeen (2012)

Muuttotavarana maahantuodun ajoneuvon katsotaan täyttävän sitä koskevat vaatimukset, jos ajoneuvo täyttää aiemman rekisteröintimaan kyseistä mallivuotta koskevat vaatimukset… Aiemman rekisteröintimaan vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi riittää, että ajoneuvo on hyväksytty lähtömaassa rekisteriin ilman poikkeuslupia ja sen rakennetta ei ole jälkikäteen muutettu.” – Trafin ohje muuttoajoneuvojen rekisteröintikatsastusta varten

Tullin omassa ohjeessa selkeästi määritellään EU:n ulkopuolelta maahan muuttavan henkilön tuomien tavaroiden olevan muuttotavaroita huolimatta siitä, maksetaanko niistä verot vai ovatko ne tiettyjen ehtojen, kuten kuuden kuukauden ulkomailla omistamisen, täyttyessä verovapaita.  Muuttoajoneuvona maahan tuotu ajoneuvo katsastettaisiin kevennetyn katsastusmenettelyn mukaan, jonka vaatimusten täyttämiseksi pyörään tarvitsisi vain asentaa parkkivalo. Remontti hoidettiin alta pois ja suuntasin ensimmäiseen katsastukseen.

Katsastusmaksun maksettuani katsastaja kuitenkin ilmoitti, että VK katsastetaan raskaamman katsastusmenettelyn mukaan, koska Tulli ei ollut merkinnyt sitä tullauspäätökseen muuttoajoneuvoksi. Raskaampaa katsastusmenettelyä varten tarvittaisiin vaatimustenmukaisuustodistus (CoC-todistus), joka pitäisi tilata maksua vastaan EU:n ja Trafin hyväksymältä tutkimuslaitokselta. Katsastaja tarvitsisi myös tiedon moottorin tehosta, koska ei löytänyt netistä kyseistä tietoa eikä sitä ilmoitettu pyörän mukana tulleissa dokumenteissa. Olin ällikällä lyöty, asian kun piti olla viranomaisohjeiden mukaan selvää pässinlihaa!

Ensin pyysin Tullilta muutosta tullauspäätökseen, jotta siihen lisättäisiin sana ”muuttoajoneuvo”. Asiasta käymäni sähköpostivaihto Tullin viranomaisen kanssa on absurdia luettavaa, kaavoihinsa fakkiutunut virkamies kun ei useasta yrityksestä huolimatta edes ymmärtänyt, mitä olen häneltä pyytämässä. Kaikki Tullin henkilöstön kanssa käyty kommunikaatio, niin sähköpostit, puhelinsoitot kuin virastoissa käydyt keskustelut, noudattelivat samaa kaavaa: Minä pyysin yhtä sanaa tullauspäätöksen kommenttikenttään siinä, missä virkailija jankutti, etten voi saada verovapautta syystä X, Y ja Z. Kuin seinälle olisi puhunut, enhän vaatinut jo verotetulle VK:lle verovapautta missään vaiheessa vaan sen tunnistamista muuttotavaraksi Tullin oman asiakasohjeen mukaisesti!

Seuraavaksi valitin hallinto-oikeuteen, koska täytyyhän veronmaksajalla jokin kuluttajansuoja olla virkamiesten mielivaltaa vastaan, eikö vain? Hallinto-oikeus siirsi valitukseni käsiteltäväksi itäiseen tullipiiriin, siis samaan paikkaan, jossa tullauspäätökseni sekä siitä tekemäni valitus oli käsitelty. Sanomattakin on selvää, että muutospyyntöni hylättiin jo niin tutuksi tulleen diipadaapan kera. Hallinto-oikeus ei tämän menettelyn perusteella ole hallinnollisia virheitä oikova tai kansalaisten oikeusturvaa valvova taho, vaan lähinnä ylimääräinen kerros tarpeettomia suojatyöpaikkoja turhille byrokraateille.

Siispä tilasin CoC-todistuksen, tarkastin VK:n tehon löytyvän netistä ja suuntasin takaisin katsastuskonttorille. Pankkikortin vingahdettua pääsimme jälleen syynäämään VK:aa eikä aikaakaan, kun vikaa alkoi jälleen löytyä. Tällä kertaa katsastajalle muistui mieleen, että raskaamman katsastusmenettelyn mukaan ajovalojen umpiot pitäisi vaihtaa E-tyyppihyväksyttyihin umpioihin, kun kevennetyssä katsastusmenettelyssä Yhdysvaltalainen DOT-tyyppihyväksyntä olisi riittänyt. Myöskään netistä löytyvät moottoritiedot eivät kuulemma riittäisi, vaan tiedon pitää löytyä valmistajan leimalla varustetusta paperista tai valmistajan tietokannasta. Yamaha USA:lle aikaisemmin soittamieni puheluiden myötä selvisi, etteivät he toimita moottoripyörilleen mitään tehotodistuksia – he eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet mitä kukaan saattaisi moisella lapulla edes tehdä.

Kotiin ajellessa oloni oli jossain epätodellisen ja absurdin välimaastossa. Suomessa saa rekisteriin vuosikymmeniä vanhojen runkojen ympärille jos jonkinnäköisistä romuista rakenneltuja custom-prätkiä, mutta tehdasvakio moottoripyörä, jonka teknisiä klooneja ajaa tuhansittain Euroopan teillä, oli osoittautumassa mahdottomaksi rekisteröidä Suomessa tieliikenteeseen.

Aloitin jälleen soittoruletin virastoihin ja katsastusasemille. Omalta katsastusasemaltani saatujen ohjeiden mukaan riittäisi, että umpio on rungossa kiinni ”tukevasti”. Kyselyistäni huolimatta katsastaja ei osannut määritellä millainen kriteeri ”tukeva” mahtaa olla tai mitä se vaatii asennustyön laadulta. Ehdotin myös, että käyttäisin VK:n dynamometrissa moottorin todellisen tehon selvittämiseksi, mikä ei missään tapauksessa ollut hyväksytty menettelytapa omalla katsastusasemallani, toisella taas oli. Koska katsastuksen säännöt selkeästi vaihtelivat asemalta toiselle, en halunnut vielä vaihtaa katsastajaa.

Kolmannessa katsastuksessa katsastaja tuumasi olevansa eri mieltä tulkinnastani uuden etu-umpion kiinnityksen ”tukevuudesta”. Miten helvetissä olisin voinut tietää, mitä tarkoittaa ”tukeva”, kun edes katsastaja ei itse osannut termin sisältöä määritellä? Autonsa Yhdysvalloista Suomeen muuttotavarana tuonut ystäväni joutui vaihtamaan etuvalonsa, koska katsastajan mukaan vilkut olivat ”liian keltaiset”. Siis mikä vitun liian keltainen? Valon aallonpituuksia mitataan lineaarisesti nanometerissä, ei ole olemassa mitään ”liian keltaista” sen enempää kuin on mahdollista ajaa ”liian kahdeksaakymppiä”. Joko se on keltainen tai sitten se on joku muu väri!

Viimeisenä oljenkortena Trafin virkailijat tarjosivat poikkeuslupamenettelyä. Kyseinen prosessi ei perustu ennakkotapauksille eikä sen lopputulemasta, saati käsittelymetodista, ole tarjolla mitään tietoa.

”Jokainen tapaus käsitellään yksittäisenä, eikä poikkeuslupakäsittelyn lopputulokseen voida ottaa varmaa kantaa ennen kuin asia on hakemuksen johdosta tutkittu. Hakijan on syytä ottaa huomioon, että sekä myönteisestä että kielteisestä poikkeuslupapäätöksestä peritään 380 euron maksu.” – Trafi, katsastuksen poikkeusluvat

Saat siis maksaa 380 euroa tietämättä, perustuuko ostamasi virkamiestyö kananluiden lukemiseen vai teknisten asiantuntijoiden valistuneille arvioille. Tuo oljenkorsi vaikutti yhtä houkuttelevalta kuin moottoripyöräily silmät puhkottuna, joten päätin jättää sen käyttämättä.

Otin vuosien varrella yhteyttä myös lukuisiin moottoriajoneuvoja maahantuoviin yrityksiin toivoen, että alan ammattilaiset tietäisivät keinon taistella virkamiestyranniaa vastaan. Yhdestä sain kun sainkin vastauksen; Pirkanmaalla kuulemma toimi katsastusasema, jota pitävä motoristi on yksi niistä harvoista suomalaisista katsastajista, joka tuntee valvomansa pykälät. Selitin hänelle tilanteen puhelimessa ja vastaus oli yksiselitteinen; pyörä menee rekisteriin juuri sen tulkinnan mukaan, jonka olin kolme vuotta aikaisemmin tehnyt. Ja niin se sitten menikin. Vuosien taistelu loppui löytäessäni virkamiehen, jolla on tarpeeksi ammattiylpeyttä lukea ne lait ja säädökset, joita työkseen valvoo.

Ainakaan Trafin ja Tullin kanssa asioidessa asiakkaalla ei vaikuta olevan minkäänlaista kuluttajansuojaa, koska lakeja, asetuksia ja jopa itse laatimiaan ohjeita mielivaltaisesti ja kuluttajan kannalta epäsuotuisasti tulkitsevat virkamiehet ovat käytännössä koskemattomia. Heihin ei voi vaikuttaa faktojen tai oikeusjärjestelmän kautta, eikä heidän selkeästikään tarvitse tuntea lakeja, joita valvovat, saati ottaa vastuuta virheistään tai uhreilleen aiheuttamastaan haitasta. Tässä tapauksessa Trafin ja Tullin virkamiesten kanssa asiointi muistutti Lassista ja Leevistä tuttua lassipalloa, jossa sääntöjä keksitään pelin edetessä eikä samaa sääntöä koskaan käytetä kahdesti.

Kun maksamillasi veroilla elätetään virkamiehiä ja viranomaisia, joiden päivätyö on kampittaa ja kusettaa sinua joka käänteessä, niin ei se ole ihme että Suomessa valitetaan kaikesta ja täältä halutaan muuttaa pois. Järjestelmän olemassaolon oikeutus murenee ainakin minun silmissäni jatkuvasti. Tavallinen sukankuluttaja laitetaan tahallaan hyppimään tarpeettomien virkamiesten rakentamien aitojen yli vaikka lait ja säädökset antaisivat mahdollisuuden tehdä asioista helppoja. Kun taas viranomainen tekee selkeän virkarikoksen, suojaa toinen viranomainen kaveriaan syytteeltä eikä loppujen lopuksi ketään tuomita tai mikään muutu, kuten kävi Suomen suurimmassa salakuuntelyvyyhdissä ja poliisin hävittäessä takavarikoimansa asekirjanpidon.

Tarpeettomien CoC-todistusten, remonttien, vakuutusmaksujen, käyttämättömien ajovarusteiden, kausihuoltojen, talvisäilytysten, katsastuskäyntien ja moottoripyörän arvonaleneman loppusumma on jossain reilun 2000 euron tietämillä, puhumattakaan nyt asian selvittämiseen käytetyistä kymmenistä tunneista. Helpommalla ja halvemmalla olisin päässyt ajelemalla laittomilla kilvillä, rekisteröimällä pyörän Viroon pöytälaatikkoyrityksen nimiin tai laittamalla huhun kiertämään, mistä pihasta voi käydä noukkimassa varaosia pakettiauton kyytiin. Systeemissä on jotain vikaa, jos viranomaisen tehtävä on järjestää sinut liemeen, josta voi pelastua vain koettelemalla lain ja moraalin rajoja.

 

PS. Tarina sai arvoisensa loppuhuipentuman, kun ehdin ostaa uuden moottoripyörän kaksi päivää ennen tietoa Valkoisen Kuoleman saamisesta rekisteriin. Perhepiiristä ei ikävä kyllä löytynyt sille uutta kuskia, joten joudun raskain mielin luopumaan ensimmäisestä moottoripyörästäni. Jos helppo, epäilyttävän vähän ajettu, hyväkuntoinen, toimiva ja äärimmäisen kaunis moottoripyörä kiinnostaa, myynti-ilmoitus löytyy täältä. Täsmennän vielä, että Valkoinen Kuolema on nyt rekisterissä ja viranomaisten siunauksella katulaillinen, kokemani kauhut siis eivät siirry riivaamaan tulevaa omistajaa.

 

– Tere Sammallahti