Asiaa oluesta

Avoin kirje oluesta pienpanimoille, Matkahuollolle (ja Postille) sekä ehkä vielä hallituksellekin

(Julkaistu Lupaviidakkossa Varustelekan luvalla.)

Olin tässä hetki sitten niin muna pystyssä meidän tuotepäällikön lausahduksesta, että twitteröin sen saman tien. Twiitti meni tälleen: “Päätettiin jengillä, että meistä tulee Suomen paras suomalaisten käsityöoluitten myyjä. Nettimyyjä kanssa.

Johan tosta media kopin nappas, ja ehdin jo puhumaan aiheesta viime perjantaina Radio Cityn aamussa. Selitetään tässä nyt vielä homma auki.

Viime vuonna käytiin Tampereessa panemassa ja sen jälkeen jännättiinkin, että antaako virkamies meille luvan myydä keskiolutta vai ei – me kyllä täytettiin vaatimukset, mutta sehän ei vielä tarkoita mitään. Virkamies myöhästyi vain kuukauden ennakkoarviostaan ja antoi meille luvat, ja helmikuussa me myytiin ekat 2 000 pulloa kuudessa tunnissa loppuun. Sen jälkeen ollaan keskitytty pitämään valikoimassa meidän omaa olutmallistoa, ja nälkä on kasvanut syödessä. Suuret oluet, pienet panimot -festarilla oli toisaalta kivaa ja toisaalta vittumaista päästä maistamaan, mitä kaikkea kivaa Suomenmaalla tehdään – vittumaista siksi, että puolet panimoista olivat sellaisia, että ko. festarit olivatkin ainut mahis maistaa niiden tuotteita Stadissa. Kaupoistahan saa vaikka mitä brittiolutta, mutta kotimaisten oluiden valikoima on ohut, ja keskittyy parin isomman lisäksi vain lähellä oleviin panimoihin. Alkostahan on ihan turha puhua, koska pienpanimoiden menekki on niin pieni, ettei Alkon kokoinen iso firma viitsi sellasiin aikaa isommin haaskata. Väliäkö sillä, ettei menekkiä myöskään tule, ellei Alko tee aloitetta ja ota tuotteita isosti myyntiin…

Suomessa ei ole meidän tietääksemme yhtäkään paikkaa, joka olisi erikoistunut suomalaisiin pienpanimotuotteisiin. Ei ainakaan sellaista, joka pitäisi asiasta meteliä. Me päätettiin nyt korjata tämä epäkohta ja olla se paikka. Me otetaan myyntiin kaikilta suomalaisilta pienpanimoilta ainakin yks olut, mikäli keskiolutvahvuista on tarjolla – keppanasääntöähän meillä ei ole millään muotoa lupa ylittää.

Vaihe 1, eli paljon hyvää olutta valikoimiin, saavutetaan kohta – kunhan me keritään tilata, mitä tukuista saa, ja ottaa yhteyttä niihin, joiden tavaraa tukku ei välitä. Arvio on, että kuukauden-kahden päästä meillä on 50 erilaista suomalaista olutta myynnissä, ja sataa tavoitellaan.

Vaihe 2 olis tietysti nettimyynti – se ei paljoa ulkopaikkakuntalaisia lohduta, että Helsingin Konalassa on Suomen paras pienpanimoiden valikoima, joten me halutaan myydä kaljaa myös netissä. Tässä kuvaan astuu toivottavasti Matkahuolto. Matkahuollolta ei siis olla saatu vielä mitään kunnon vastausta aiheeseen, ja me otetaan asia vakavasti puheen alle, kun ne tulevat sieltä torstaina käymään. Matkahuoltohan vissiin myy jo jonkun etämyyntiröökifirman juttuja, joten hyppäys olueen on aika pieni. Juju piilii siinä, että kun noutopisteessä kuitenkin on keskioluen myyntiluvat, ja täysi-ikäisyys tarkastetaan paketin vastaanottajalta, ei kaljan nettimyynti kerrassaan voi olla laitonta. Eihän? Jos tehdään niin, että kokeillaan, onko se laitonta, ja jos on, lopetetaan ja pyydetään anteeksi?

Ja jos se on laitonta, niin sit me viimein ehkä perustetaan se pahaleka.ee, joka myy Tallinnasta Suomeen kaikkea sitä, mitä me ei saada Suomesta Suomeen myydä. Esimerkiks Jagel-pukuja ja olutta vahvuudesta välittämättä. Ja nyt ei ole pointtina kieltää alkoholiveroa, vaan ihan vaan tarjota jengille mahdollisuus ostaa kotimaisia laatutuotteita.

Vaihe 3 olis tietysti perustaa meidän myymälän yhteyteen kapakka, jossa pääsis maistamaan myös vahvempaa tuotantoa. Vaan kapakan perustaminen on Suomessa niin saatanallinen suo, ettei meillä just nyt ole ihan hirveästi intoa lähteä selvittämään, että millä kaikilla tavoilla sellaisen laittaminen Konalan varastohalliin olis kiellettyä. Olispa maailma niin helppoa, että vois tehdä mitä Uba ja Humal on Tallinnassa tehnyt. Olispa.

Alkoholipoliittinen osuus

Me ei olla liikkeellä saadaksemme kansaa yhtään sen enempää humalaan, kuin aikaisemmin. Me sen sijaan ollaan tarjoamassa mahdollisuus arvostaa olutta, ja nimenomaan suomalaista olutta, laatutuotteena, jonka pointtina ei ole vetää pää täyteen, vaan jonka tarkoitus on tutustua erikoiseen ja mielenkiintoiseen makumaailmaan. Me ollaan tarjoamassa ajattelutapaa, että on ihan OK maksaa 3,50 euroa tai enemmänkin pienestä pullosta olutta, ihan samalla tavalla kuin on OK maksaa 15 euroa pullosta hyvää viiniä. Kympillä ei saa päätä täyteen, mutta kattavan makuelämyksen. Meillä on hieno ja kaunis pienpanimokulttuuri, joka antaa pontta juomakulttuurin muuttamiseen. Meillä on jo tilanne, jossa koulussa menestyvät nuoret ja työssä käyvät aikuiset kokevat humalahakuisen juomisen mauttomana, ja tekevät sitä vähemmän kuin aiemmin. Auttamalla oluiden ja muiden juomien mielikuvarakentamista siihen suuntaan, että laatu merkitsee, saadaan suomalaisten alkoholiin suhtautuminen just siihen terveeseen suuntaan, missä se on muissa maissa, joissa näitä hommia ei tarvitse niin paljoa säädellä. Huonompiosaisten humalahakuisuuteen voidaan vaikuttaa huono-osaisuutta poistamalla eikä ongelmien seurauksiin puuttumista koko kansan kustannuksella.

Palvelu ei todellakaan asu Alkossa – jos tarvitset raakaa viinaa tai halpaa vahvaa juomasekoitusta halpoihin känneihin, siihen tarpeeseen valtion monopoli kyllä vastaa, mutta jos haluat vaikka maailman parasta olutta, Rochefort kymppiä, netti ei sulle sen suomalaisesta saatavuudesta kerro, ja mistään Konalan lähialkosta ko. hittituotetta ei löydy. Eikä kai tulekaan löytymään, koska tyhjien hyllyjen takia Alkon omiin tilastoihin myyntilukuja ei kerry, ja Alko ottaa palautetta valikoiman osalta ainoastaan siltä sukupolvelta, jolle on ihan OK pysäyttää kassajono saadakseen henkilökohtaista palvelua. Me, jotka olemme tottuneet siihen, että asioista saa tietoa ja niihin voi vaikuttaa netistä, jäämme käyttämään ulkomaisia nettikauppoja.

Mitä me käytetäänkin. Tätä tekstiä kirjoittaessani tilasin seitsemää eri erikoisolutta hollantilaisesta nettikaupasta. Hinta oli toki halpa, mutta se oli mulle sivuseikka – enemmän painoi se, että seitsemästä tilaamastani oluesta ainoastaan yhtä saa ostettua Alkosta. Isosta osasta näistä oluista olisi myös suomalainen vastine joltain pienpanimolta, mutta niitähän mulla ei vaan ole millään tavalla mahdollista tilata, joten hollantilaisia ja belgialaisia panimoita tuettiin nyt.

Viinivahvuiset juomat kaikkiin kauppoihin ja nettimyynti vapaaksi! Tällä tavalla saataisiin työpaikat ja verotulot suomalaisille pienpanimoille ja suomalaisille kaupoille. Semmosille pienille firmoille, kuten vaikka Pyynikin käsityöläispanimo tai Varusteleka – tiettekste, sellasille, jotka maksavat verot sekä kokonaisuudessaan, että Suomeen.

– Valtteri Lindholm / Varusteleka